LONTOO ON LÄHELLÄ. Ensimmäistä kappaletta lukuunottamatta teksti on julkaistu syksyllä 1985 Radanvarren Ankkurissa

Englannin pääkaupunki on kummallinen sekoitus uutta ja vanhaa. Lontoossa antavat kättä toisilleen menneiden vuosikymmenten – vuosisatojen romantiikka ja mitä modernein nykyaika. Punaiset double deckerit, joiden ulkonäkö on nykyaikaistettu, koristavat edelleen kaupunkimaisemaa. London Zoon, Kensingtonin Palatsin, Madame Dussaudin kabinetin, Tower of Londonin ja muiden tuttujen nähtävyyksien ohella Lontoon kaupunkikuvaa koristaa nykyisin muun muassa The London Eye - maailmanpyörä sekä pilvenpiirtäjä The Shard, jossa on näköalatasanteen lisäksi useita ravintoloita.

Lontoo on ollut kautta aikojen vanhan mantereen runsasväkisin kaupunki. Sitä se on edelleen. Lontoon noin yhdeksään miljoonan asukasmäärään mahtuu koko ihmiskunnan kirjo. Britannialla oli aikanaan alusmaita useissa eri maailman kolkissa ja sen seurauksena saattaa intialaisella, turkkilaisella, afrikkalaisella tai intialaisella olla brittiläinen passi ja yhdenvertainen oikeus asua ja työskennellä Englannissa kuin täysaidolla englantilaisella. Varsinkin kesäaikaan, kun Lontoo on kaiken lisäksi turistien kansoittama, voi siellä nähdä läpileikkauksen kaiken rotuisista, kokoisista ja näköisistä ihmisistä, joita maapallo päällään kantaa.

Lontoo on lähellä. Sinne on noin 2,5 tunnin lento Helsinki-Vantaan lentokentältä. Joku ei-englantilainen ystäväni on väittänyt, että englantilaiset ovat hyvin laskelmoivia ja kylmäsydämisiä eivätkä he osaa keskustella muusta kuin päivän säästä. En kuitenkaan yhdy tuohon väittämään. Englantilaiset ovat hyvin huumorintajuisia ja sää on erittäin turvallinen puheenaihe. Ja mitä laskelmallisuuteen tulee niin se alkaa olla yleismaailmallista. Niinkin olen kuullut sanottavan, että jos on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt omaan itseensä. Tähän mielipiteeseen voin yhtyä ja juuri Lontoosta kotiutuneena totean, etten ole kyllästynyt Lontooseen vieläkään.

Turismi työllistää kymmeniätuhansia brittiläisiä. Kukkaistyttönä Govent Gardenissa oli käyntini yhteydessä Molly -niminen näyttelijä. Aidot kukkaistytöt lienevät karavaanialueilla asuvat mustalaistytöt, joita voi nähdä kaduilla kaupittelemassa kukkia. Mitä englantilaisten laskelmallisuuteen tulee, laskelmallista tai ei, niin turismista osataan ottaa irti mahdollisimman paljon. Lontoon sadat hotellit suurista yli tuhannen huoneen majoituslaitoksista pieniin muutaman kymmenen huoneen motelleihin ovat parhaaseen loma-aikaan etenkin kesä-heinä-elokuussa aivan täynnä. Olin itse Hotel Mount Royalissa, jossa kuulin asiakkaan tiedustelevan ystävälleen yhden hengen huonetta. Vapaata huonetta ei löytynyt, vaikka hotellissa on 705 huonetta. Heinäkuun puolenvälin jälkeen saapui Lontooseen yli 9000 yhdysvaltalaista lakimiestä, joista useilla oli koko perhe mukanaan. Lakimiesten hotellipaikat oli varattu etukäteen eri puolilta kaupunkia. MENNYT AIKA Jokainen ihminen on yksilöllinen ja lomanviettotavatkin ovat jokaisen oman mieltymyksen mukaisia. Tuntuu kuitenkin siltä, että useita ihmisiä kiehtoo menneisyys etenkin, jos siihen liittyy ritareita ja kuninkaallisia. Englannissa on jäljellä paljonkin menneisyyttä: on vanhoja linnoja, siltoja, rakennuksia ja vanhaa perinnettä, joka on monista maista kadonnut joko sodan jaloissa tai sitä ei ole koskaan ollutkaan. Lisäksi englantilaiset osaavat varjella omaa kuningasperhettään tavalla, jonka tosiaan vain he osaavat.

Suosittuja turistien tutustumiskohteita on edelleen muun muassa vuonna 1078 valmistunut Towerin linna Tower of London jossa turisti voi nähdä kruununjalokivet, joita näytetään turisteille. Linnassa on paljon muutakin nähtävää esimerkiksi vaatteita ja kidutusvälineitä. Aivan Towerin linnan läheisyydessä on paikka nimeltä The London Dungeon. Osoite on 28-34 Tooley Street. Maanalaisasema London Bridge on sama kuin Towerin. London Dungeonia mainostetaan maailman ainoaksi kauhumuseoksi. Siellä voi tuntea kauhun karmivan selkäpiissään kuullessaan miten vaikeroi ihminen, jonka jäseniä venytetään tai kun hämärillä kostella käytävillä kulkeva yrittää tähystellä rottia, joita sisääntuloaukolla kielletään ruokkimasta. Madame Tussaud'n vahakabinetti on maailmankuulu ja jokainen lukija taitaa olla tietoinen siitä, että siellä on ikuistettuna vahanukeiksi kaikki maailman tunnetuimmat henkilöt aina Englannin ja muiden maiden kuninkaallisista Kennedyistä Onassikseen tunnettuihin murhaajiin, filmitähtiin ja laulajiin. Osa vahakabinetin malleista on jo manan mailla. Valtaosa meistä on tuskin koskaan nähnyt näitä henkilöitä elävässä elämässä. Televisioruutu tai valkokangas on ollut yleensä ainoa paikka, jossa on voinut tutustua ihailunsa kohteeseen ennen Madame Tussaudin vahakabinettia. Kaikki vahanuket ovat esikuvansa kokoisia ja mittaisia. Muistan ihmetelleeni, kun ensimmäisen kerran näin Sammy Davis Juniorin, sitä miten pieni, laiha ja rokonarpinen hän vierestä katsottuna oli.

Joitakin vuosia sitten vahakabinetissa oli valokuvauskielto. Nyt oli kehotuskylttejä, joissa toivottiin, että ihmiset ikuistaisivat itsensä idolinsa vierellä. Kuninkaallisista oli osa kuitenkin sijoitettu korokkeille, joille ei ollut menemistä. Kensington Palace sijaitsee lähellä Queenswayn metroasemaa, ja sitä asuttavat muutamat kuninkaallisen perheen jäsenet kuten muun muassa Prinssi Charles ja Prinsessa Diana, Prinsessa Margaret ja kovaonninen Prinssi Michael saksalaisen vaimonsa kanssa. Vaimon, josta on kirjoiteltu maailman lehdistöissä ensin natsin tyttärenä ja sittemmin amerikkalaismiljonäärin ystävättärenä. Kensingtonin palatsin yksi siipi on avoinna turisteille, jotka haluavat tutustua lähemmin sekä palatsiin itseensä että entisajan hienoston puku- ja kenkävalikoimiin, aseisiin ja muuhun. Historiallisia nähtävyyksiä on Lontoossa ja sen ympäristössä loputtomiin. Taideteosten ja maalausten ystävät löytävät Lontoosta kokonaisen taidemuseoiden ja -gallerioiden maailman. Trafalgar Sguaren laidalla on muun muassa National Gallery, jonka saleissa on kuuluisien ja vähemmän kuuluisien taitelijoiden töitä eri taidesuunnilta 1200-luvulta nykypäivään asti. Jotkut tauluista ovat valtavan kokoisia ja silti täynnä pienenpieniä yksityiskohtia. Victoria and Albert Museum sijaitsee South Kensigtonissa. Se pitää sisällään taidekokoelmia kaikkialta maailmasta, muun muassa hienoja veistoksia. Historiallisia nähtävyyksiä ja taidenäyttelyitä on Lontoossa loputtomiin. Eri paikoista ja niiden sijainnista saa parhaiten selvää ostamalla lähimmästä lehtimyymälästä tai hotellista vaikkapa asiaa käsittelevän kirjasen. Myös Finnairilla on ainakin ennen ollut myynnissä Itsenäisen matkailijan käsikirja, jota saa hyviä vinkkejä.

Aina on olemassa turisteja, jotka nauttivat enemmän Lontoon huvitarjonnasta kuin sen historiallisesta puolesta. Ja niin tulee ollakin. Tylsäähän elämä olisi, jos jokaista kiinnostaisivat ainoastaan samat asiat. Maailman puhutuimmat filmiuutuudet voi moneen kertaan katsella Lontoon West Endin teattereissa ennen kuin ne saapuvat Suomeen. Elävää teatteria on valikoimissa kymmenissä eri paikoissa. Jotkut näytelmät ovat saaneet niin loputtoman suosion, että ne ovat jatkuneet vuosikausia täysille saleille. Yksi esimerkki on Tommy Steele, englantilainen laulutähti joltain 50-60 -luvulta on esiintynyt kaksi vuotta ilman loman lomaa Lontoon Palladiumissa musikaalissa ”Singin In The Rain”. Nyt Tommy otti ja lähti yht’äkkiä viikon etelänlomalle, koska pinna alkoi olla melko kireällä. Filmitähti Lauren Bacall näyttelee myös elävässä teatterissa aivan West Endin sydämessä. Kyseseessä ei ole musikaali kuten Tommy Steelellä vaan Tennessee Williamsin ”Sweet Bird of Youth”. Näytelmää tuskin kielitaidoton menee katsomaan. Pubissa ei tarvita kielitaitoa, juomasellainen riittää. Alkoholi on ehkä reilun kolmasosan verran halvempaa kuin Suomessa. Kaljakapakat, hienommin sanottuna pubit, menevät kiinni jo kello 23. Discot ovat auki kauemmin, jotkut aamutunneille saakka etenkin viikonloppuina. Ellei tanssitaito riitä niin juomistakin niistä saa. Empire Ballroom eli Mecca on suosittu disko West Endissä Leicester Squaren laidalla. Siellä soittaa joka ilta kaksi orkesteria ja kääntyvä esiintymislava, joten elävä musiikki on tauotonta: kun yksi orkesteri menee tauolle, niin toinen liukuu tilalle esittäen samaa kappaletta, jonka aikana edellinen katosi näkymättömiin. Ellei satu olemaan tanssilattialla, voi näytelmään seurata vaikkapa toisen kerroksen terassilta. Empire on nykyisin ehkä enemmän aivan nuorten kuin kolmekymppistään lähentelevän huvipaikka, mutta ei siellä vanhempiakaan karsasteta. Yökerho Kafe de Paris on saman kadun varrella kuin Empire, parin kivenheiton verran Piccadillyn suuntaan. Useille Lontoossa matkaaville, etenkin liikemiehille tuli tutuksi Talk of The Town -niminen iltaravintola. Tavallista oli nähdä Rolce Roycien tuovan tai vievän sinne illanviettäjiä. Iltaravintola sijaitsi Leicester Squaren maanalaisaseman yläpuolella. Sen tilalla on nykyisin Hippodrome -niminen pintapaikka, disko, jonka sisäänpääsyovella on kaiken aikaa pari kolme ovimiestä. Kun hetken aikaa katselin sisään menijöitä, huomasin oven yläpuolella kyltin, jossa mainostettiin illan yllätysesiintyjää, jonka nimi oli salaisuus. Salaisuus on monelle sisään yrittäjälle sekin, pääseekö Hippodromeen vai eikö pääse sisälle. Vastaus selvää vasta, kun yrittää ovimiesten ohitse lipputiskille. Vajaan tunnin ajan seurasin discon ovella suoritettavaa karsintaa saamatta silti tarkoin selvää karsintaperiaatteista. Sen verran selvisi, että puoliakaan sisälle yrittäneistä ei sinne laskettu. Eivätkä yrittäjät olleet sentään humalassa. Ehkä hieman epäsiistejä tai kenties ulkonäkö ei muuten vahteja miellyttänyt. Muutaman tamperelaispojat kuuluivat aprikoivan omia mahdollisuuksiaan. En jäänyt enää katsomaan onnistiko. SOHO

Lontoon huvipuolesta kirjoittaessa ei missään nimessä auta unohtaa Sohoa, josta eräässä esittelykirjassa virallisesti mainitaan, että Soho on alue, jossa on runsaasti ravintoloita ja huvipaikkoja. Voin näin epävirallisesti lisätä tähän muutaman tarkennuksen: Kun mies vie daaminsa ulos, ei hän suinkaan tilaa pöytää Sohon ravintoloista ja huvipaikoista. Kyllä hän vie hänet West Endiin tai tai minne muualle hyvänsä kuin Sohoon. Tai kun kaksi suomalaista opettajatarta lähtee tutkimusmatkalle Sohoon, eivät he naisina rohkene astua yhdenkään ravintolan tai huvipaikan ovesta sisään vaan tyytyvät kävelemään kiltisti kapeilla kaduilla ja katselemaan ympärilleen. Kukaan ei ihmettele, jos yksinäinen mies kuljeskelee pitkin Sohon katuja. Eikä ihmettele sitäkään, jos yksinäinen nainen kuljeskelee Sohossa. Katsoja olettaa, että mies etsii striptease clubia tai maksullista naista ja että yksinään kulkeva nainen on maksullinen nainen. Tosin sisäporukka tietää kuka kukin on ja missä ja kenen hyväksi kukin työskentelee. Iät tosin saattavat mennä sekaisin. Joskus tulee pestattua alaikäisiäkin mutta muuten on homma hoidossa. Teille, jotka ette milloinkaan ole Soho nimisestä paikasta kuulleet, ettekä siellä poikenneet, ehkä selvisikin, että kyseistä kaupunginosasta löytyy erilaisia palveluja nimenomaan miessukupuolelle. Sohon yö klubeissa on mahdollista seurata pienistä silmäluukuilla varustetuista kopeista strippaavia tai jo valmiiksi vaatteitta olevia naisia kunhan pulittaa puoli puntaa maksuksi. Jotkut naiset ovat sängyissä. Katsoa saa, mutta ei koskea. Erikseen ovat ilotytöt, joilla saattaa olla vastaanotto samassa talossa kuin klubi, mutta pihan puolella. Miehille oli tarkoitettu sekin paikka, jonka ikkunassa mainostettiin ”Live gay show” ja ”Male nude revue”. Jos ensimmäinen mainoslause jätettäisiin pois, voitaisiin olettaa, että Soho on varautunut naisasiakkaisiin, mutta ei vaan kyseessä on homoseksuaaleille tarkoitettu alastonrevy.

KUVAT YLHÄÄLTÄ ALAS: Kaksikerroksinen bussi, Piccadillyn Eros-patsaalla riittää istujia Covent Gardenin kukkaistyttö, Tower Bridge, Agatha Christie kuin silloin ennen, Empire -elokuvateatteri Leicester Squarella, Sohon iloja, Nuori ”malli” tarjoaa palveluja Sohossa. Osa kuvista on kopioitu lehtijutusta.