Pienen koiran surullisen kuoleman seuraukset

Kun Mäntsälässä asuvaa Maria syytettiin metsästyslain rikkomisesta, hän kuvitteli viimeiseen asti, ettei oikeusvaltiossa tuomita syyttömiä. Kun Mari sai haasteen Hyvinkään käräjäoikeuteen, ei häntä velvoitettu olemaan oikeudessa läsnä. Hän ei myöskään palkannut itselleen puolustajaa, vaikka olisi yksinhuoltajana saanut jopa kunnallisen oikeusavustajan.

Onnettomien sattumien summa Mari I joutui melkoiseen pyöritykseen hänen kahden huskynsa karattua. Tarvitsee katsoa vain internetin karanneiden lemmikkien sivustoja huomatakseen, ettei koirien karkailu ole mitenkään epätavallista. Koiran remmi voi livetä kädestä tai lukko pettää, sivullinen avata koirien tarhan tahi sattuu jotain muuta yllättävää. Joka vuosi on myös niitä tapauksia, joissa petoalueella asuvien koira on päästetty vahtimatta tarpeilleen. Kun koiraa myöhemmin kutsutti sisälle, se on löytynyt lähistöltä kuolleena tai petolintu on vienyt sen löytymättömiin. Samaisena marraskuun toisen päivän 2022 aamuna, kun Marin huskyt karkasivat panssariverkon läpi, oli 1,6 kilometrin päässä pieni koira kuollut traagisesti: R ja H S:n jackrussellinterrierin vatsa oli revitty auki. Mari ei ehtinyt estää koiriensa karkaamista. Huomattuaan karkureiden juoksevan naapurinsa OK:n talon takana olevaan metsään hän ajoi lähiristeykseen. josta on selkeä näkymä pelloille ja etäällä asuvien R ja HS:n talolle vievälle tielle. - Koirani eivät lähde naapurin talon takaa umpimetsään. Kun ne ilmestyvät näkyviin ne tulevat kutsumatta kyytiin, Mari kertoo ja lisää: - Ne eivät nytkään juosseet kertaakaan tielle tai pellolle vaan pysyttelivät päässä OK:n talon tuntumassa. Sen tiesi siitäkin, että O:n koirat haukkuivat eli ilmoittivat vieraista koirista. - Kun O soitti, että koirani olivat menneet heidän portilleen, ajoin sinne heti ja otin koirat kyytiin. Etänaapurin syytökset Kun Mari otti karkurit autoon osoi Vantaalle menossa ollut RS samaan aikaan samaan aikaan. - RS näki, että koirat hyppäsivät autooni ja yhdisti yksi ynnä yksi todeten heti, että koirani tappoivat hänen kahdeksanvuotiaan jackrusselinsa. - Menin ihan shokkiin, koska syyte oli niin järkyttävä, etten uskonut korviani. - Kysyin sitten, että anteeksi mitä? Lisäsin että jos koirani ovat jotakin vahinkoa aiheuttaneet niin toki korvaan sen, mutta otin juuri koirani kiinni tästä O:n alueelta, jonne ne karkasivat alle 20 minuuttia sitten, joten mitä oikein tarkoitat? - RS vastasi, että hän oli tuttuun tapaan aamulla päästänyt koiransa ulos ulko-ovesta täsmentäen, että heillä ei ole aitoja taikka aitauksia sillä heidän koiransa pysyy vapaana. - Sanoi menneensä jokunen tunti myöhemmin huutelemaan koiraa sisälle ja kun sitä ei kuulunut, oli lähtenyt tutkimaan maastoa ja oli sitten sieltä metsän laidalta löytänyt koiran suolistettuna. Hän ei missään vaiheessa maininnut, että olisi nähnyt minun koirani siellä. Etänaapuri oli ottanut koirasta kuvan. Sillä oli turkoosit valjaat ja sen kylki oli syöty. - Siinä vaiheessa totesin, että mielestäni tuo näyttää petovahingolta. Kun ihmettelin mistä syystä hän epäilee, että minun koirani olivat asialla, hän väitti, että koirissani oli verta. - Ei niissä koirissa kylläkään mitään punaista ollut. Sen hänelle sanoinkin. Ja kun kerroin väitteestä lähinaapurilleni niin hänkin sanoi, ettei koirissani ollut verta. - Minun koirani ovat näyttely- ja terapiakoiria. Ne eivät ole aggressiivisia. Huskyt ovat laumaeläimiä, eikä valjakossa ole varaa räyhätä. - Sovussa menevät muiden kanssa eivätkä koirani ikinä ole pahaa muille eläimille tai ihmisille tehneet. Nämä kuljettavat jopa perhoset ja sammakot suussa elävänä sisälle. Marin koiraa tappajaksi väittäneellä RS:llä oli sovittu tapaaminen, joten hän ei jäänyt setvimään asiaa sen enempää. - Hän kertoi, että hänen vaimonsa on töissä ja poika koulussa ja että hänen vaimonsa soittaa minulle illalla. - Ei kukaan loppupeleissä mulle soittanut sen päivän aikana, mutta seuraavana päivänä R:n vaimolta H:lta tuli viesti, jossa hän pyysi minua maksamaan hänen koiransa arvon ja sanoi tehneensä rikosilmoituksen. Aihetta oli kuulema myös kotirauhan rikkomiselle sekä eläinsuojeluilmoitukselle. Kieltäydyin maksamasta sillä asiaa ei ollut selvitetty. Kuulustelut käyntiin

Naapurusten O:n ja Marin talojen luona poikenneen RS:n vaimo teki koirista ja Marista sähköisen rikosilmoituksen jossa hän mainitsi todistajaksi aviomiehensä. Koska poliisi luokitteli rikoksen vähäiseksi ehti tahtumista kulua neljä kuukautta ennen asiaan liittyvien kuulusteluja. Marin todistajaksi ilmoittama OK kertoi kuulustelijalle saaneensa Marilta klo 9.16 koirakaksikon karkaamisesta ääniviestin. Kun koirat ilmestyivät 19 minuuttia myöhemmin O:n portille, hän soitti siitä heti Marille. Kuulustelijan kysymykseen mistä suunnasta koirat tulivat, O totesi niiden tulleen Marin suunnalta. O ei huomannut koirissa mitään erikoista. Ne olivat vain likaisia koska maassa ei ollut lunta. Kysymykseen katsoitko ikkunasta vai olitko koirien luona, O vastasi olleensa pihalla, ja katsoneensa niitä metrin päästä. Kuulustelija halusi tietää senkin oliko koirilla pantoja, valjaita tai remmejä yms. O: ”Ainakin toisella oli kaulapanta. Jos en väärin muista niin se oli minun itsetekemäni pinkki, puolikuristava ja leveä. Sellainen heijastava.” Kun poliisi kysyi ovatko koirat olleet jollakin tapaa uhkaavia tai aggressiivisia, O kertoi niiden olevan mieluummin säikkyviä kuin hyökkääviä. Viimeinen kysymys:"Oliko koirien turkissa havaittavissa verta, kun ne olivat portillasi?" O:”Ei ollut ainakaan naamassa tai kaulassa.” Camopanta Poliisikuulustelija kysyi myös Marilta koirien pannoista. - Kerroin että ehkä toisella oli panta, mutta en muista yhtään millainen. - Kun poliisi kuulusteli RS:ää, kuulustelupapereihin ilmestyi maininta, että R oli nähnyt koiralla pinkin pannan. - R ei olisi mitenkään voinut nähdä koirallani vaaleanpunaista pantaa. Vaaleanpunainen panta meni rikki kesällä. Se oli ollut siitä saakka O:lla odottamassa korjausta. - Kaikki koirieni pannat ovat naapurini O:n tekemiä. Kuulustelujen jälkeen tarkistettiin hänen kanssaan viesteistä, että olin tilannut häneltä vihreävalkoisen camopannan. Vaikka lähinaapuri O ei poliisikuulustelussa ollut varma pannan väristä niin käräjäoikeudessa hän korjasi väärän tiedon kertoen pannan olleen camopanta. Onko totuusvelvollisuutta noudatettu?

Koiran suolistettuna löytänyt RS kertoi kuulustelijalle ihan toisenlaisen tarinan kuin sen, jonka syytetyksi joutunut Mari häneltä tapahtuma-aamuna kuuli. RS: ”Se oli aamua. Tämä kyseinen koira oli meillä pihalla aitauksessa ja minä olin ulkona. Näin jossain vaiheessa ne huskyt siinä meidän koira-aitauksen ympärillä. Ne eivät haukkuneet, eikä mitään muutakaan ihmeellistä. En siinä vaiheessa tunnistanut niitä kyllä varmuudella nimenomaan huskyiksi, mutta sen näköisiä ne olivat. Niitä oli kaksi ja tiesin että naapurustossa sellaisia on. Huusin pojalleni, että tulee auttamaan ja itse hain kattilankannet ja hakkasin niitä yhteen. Ajatuksena oli saada mahdollisimman paljon meteliä aikaan, että ne elukat häipyvät. Katselin sitä noin 10 metrin päästä. Näin, että ainakin toisella koiralla oli punertava panta kaulassa ja sillä samalla koiralla oli vasen suunpieli punaisena, todennäköisesti se oli verta. Tiedän, että paikalla on näkynyt myös petoja, mutta tässä vaiheessa pystyin varmuudella sanoa, että kyseessä on koirat ja arvasin myös kenen koirat ovat kyseessä. Elukat lähtivät, kun hakkasin niitä kansia ja menin sen jälkeen siihen paikalle, ja löysin koiramme siinä kuolleena vatsa auki revittynä. Koira oli kyllä meidän pihalla mutta aitauksensa ulkopuolella. Ehkä 10 metrin päässä aitauksesta. Laitoin koiran sivuun koska minulla oli kiire lääkäriin. Lääkärireissulla näin sattumalta tämän naapurin, jonka koiriksi näitä kahta epäilin. Hän asuu noin 1,5 km päässä meiltä. Hän oli autolla liikkeellä. Hänellä oli näitä huskyja autossa, ilmeisesti kaikki, niitä on hänellä useita. Sanoin hänelle mitä on tapahtunut. Kerroin, että yhdellä oli punertava panta ja että sillä oli suunpielet veressä. Hän katsoi koiria autossa ja totesi, ”että niinpä onkin.” Siinä vaiheessa oli täysin selvää, että kyseessä oli hänen koiransa ja hän tunnisti ne minun kertomien tuntomerkkien perusteella. Hän tarjoutui siinä vaiheessa myös korvaamaan nämä vahingot. Vaihdettiin siinä numerot ja hänen nimensä selvisi minulle siinä vaiheessa. Tämän meidän tapauksen jälkeen näiden koirien aitaus on korjattu siten, että ne eivät näe sieltä ulos eivätkä ainakaan kovin helposti pääse sieltä enää karkuun. Jälkeenpäin tämä MI on ilmeisesti muuttanut kertomustaan, kun kuuli, että asiasta on tehty rikosilmoitus.” Kuulustelija: ”Onko mielestäsi mitään mahdollisuutta, että vahinko olisi jonkun muun eläimenkuin tämän MI:n koirien aiheuttama? RS: "Sanoisin, että se on aika epätodennäköistä. Paikalliset metsästäjätkin sanovat, että jos kyseessä olisi peto niin se olisi vienyt koiran mukanaan. Lisäksi minulla oli vielä havainto siitä pannasta.” Kuulustelija: ”Onko sinulla jotain lisättävää kuulusteluun?” RS: ”Ei ole” HS:n kuulustelu: Rikosilmoituksen tehneen R:n vaimo kertoi kuulustelijalle lähes samat asiat kuin R sillä erotuksella, että HS mainitsi miehensä ja poikansa nähneen kaksi vaaleanharmaata huskya raatelemassa heidän koiraansa, joka oli ollut 120 senttiä korkeassa aitauksessa. Oikeudenkäynnissä asianomistajat kertoivat aitauksen korkeudeksi 150 cm. Menehtyneen jackrusselparan sukupuoli ei tullut kuulusteluissa ilmi. Ei myöskään pikkukoiran kutsumanimi. Ikäkin jäi epäselväksi. - Kun RS pysähtyi autoni luo koiransa kuolinaamuna, hän sanoi koiran olleen kahdeksanvuotias. Kuulusteluissa se oli neljävuotias ja käräjillä 2,5-vuotias, Mari muistelee. Summa summarum ”Vastaaja on tahallaan tai huolimattomuudesta pitänyt kahta omistamaansa koiraa luvatta irti vastoin metsästyslain 53 §:n kieltoa. Koirat ovat ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa olleet S:n omistaman kiinteistön pihassa, jossa ne ovat tappaneet HS:n omistaman 1200 euron arvoisen koiran. Näytön arviointi ja johtopäätökset ”Asianomistaja RS on nähnyt huskyrotuisten kahden koiran olleen talonsa lähellä koira-aitauksen vieressä ja toisen koirista kantaneen suussaan saalista eli asianomistajien pojan koiraa, jonka hän on löytänyt aitauksen ulkopuolelta raadeltuna kuoliaaksi. Asianomistaja on ottanut valokuvan koirasta ja peittänyt sen väliaikaisesti. Asianomistaja HS, joka kuuluu paikalliseen metsästysseuraan, ei ole saanut kyseiseen ajankohtaan liittyviä tietoja mahdollisista petohavainnoista. Tähän nähden ja ottaen huomioon sen, että toisella asianomistajien talon luona olleella eläimellä on ollut kaulapanta, käräjäoikeus pitää luotettavana RS:n havaintoa siitä, että kyseiset koirat ovat vieneet asianomistajien koiran aitauksesta ja tappaneet sekä jättäneet sen aitauksen ulkopuolelle.” Tosiasiassa Mari ei rikkonut metsästyslakia. Koirat karkasivat. Ei niitä tarkoituksella päästetty juoksentelemaan lähinaapurin puolelle. - Asianajakin vahvisti jälkikäteen, etten rikkonut yhtäkään metsästyslainsäädäntöä sillä kyseessä oli vahinko eikä tahallisuus, Mari selittää. O kertoi käräjäoikeudessa, että pinkinvärinen panta oli karkaamishetkellä hänellä korjattavana. Marin saama tuomio tuntuu perustuvan RS:n ”näkemään” pantaan ja kaikkeen muuhunkin RS:n ”näkemään.” Entä korvausasia? Pienen koiran surullinen kohtalo oli joutua tapetuksi. Metsästysseuran jäsenenä HS on ilmeisesti tietoinen siitä, ettei suurpetovahingosta saa korvauksia jos koira on ollut kotipihalla vahtimatta. Vahinko ilmoitetaan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jotta tämä voi suorittaa maastotarkastuksen. Viranomainen (tai valtuutettu henkilö, usein petoyhdyshenkilö) käy paikan päällä toteamassa vahingon ja tekemässä siitä maastotarkastuspöytäkirjan. Valtion maksaman korvauksen edellytys on, että vahingon syntyminen ja sen laajeneminen on pyritty estämään käytettävissä olevin keinon. RS oli turma-aamuna kertonut Marille päästäneensä koiran ulos ulko-ovesta ja ettei heillä ei ole aitoja eikä aitauksia. Vaikka R ja HS:n 13-vuotias poika ei ollut todistajana käräjillä, hän oli siellä ikään kuin taustatodistaja. Kumpikin vanhemmista kertoi kuulustelijalle pojan olleen tapahtuma-aamuna kotona. Luulisi että syyttäjällä olisi ennen käräjäistuntoa aikaa tutustua tapauksen taustoihin. Kouluilla on käytössä viestijärjestelmä, josta viranomainen olisi voinut tarkistaa kumpi versio on totta. Sekö, jonka isä kertoi tapahtuma-aamuna Mari I:lle, että poika oli koulussa vai myöhemmin kerrottu versio, että poika olikin kotona. RS:n toteamus ”Paikalliset metsästäjätkin sanovat, että jos kyseessä olisi peto niin se olisi vienyt koiran mukanaan” nieltiin oikeudessa sellaisenaan. Jokainen vähänkään luontodokumentteja katsonut tietää, että susi suolistaa saaliinsa tappopaikalla. Mäntsälän Saarenkylän kaltaisissa korvissa niitä susia liikkuu - eikä kaikista saada havaintoja. Etenkään silloin, kun maa on lumeton. Käräjäoikeuden määräämät korvauskulut eivät ollet Marin ainoa rasite. - Tein kantelun hoviin sillä olin saanut tuomion syyttömänä, harmittelee Mari. Kun Marille myönnettiin valitusoikeus, hän sai tuta miltä tuntuu olla maaseutukylän tuore asukas. Vastapuoli palkkasi turkulaisen asianajotoimiston, joka löysi Saaren syrjäkylältä Maria vastaan useita todistajia. - En uskaltanut ottaa riskiä siitä, että kulut tuplaantuisivat. Kysyin neuvoa asianajajalta ja hän kertoi, että H ja R voivat lisätä todistajia jälkikäteen vaikka missä määrin. Luotto oli mennyt jo oikeusvaltioon, joten peruutin kantelun. Peruuttamisen jälkeen Marin maksettavaksi lankesi myös H:n ja R:n palkkaaman asianajajan yli 5000 euron lasku.

Kuvat ylhäältä alas: Terapiakoirat suhtautuvat vauvaankin leppoisasti. Pannallinen husky Herttainen huskytyttö Hera Camopanta Kirjoittanut: Maija Ankkuri Lähde: Marin haastattelu ja kuulustelupöytäkirjat.